Toinen on pelkkää korvaa ja jalkaa, viimeiset pentukarvat lennätettiin eilen taivaan tuuliin. Mäkäräisten puremat sai korvan kärjet laskeutumaan. Nyt on sellainen iso, kömpelö vaihe menossa elämässä. Mieli on toisena hetkenä pienen pennun ja toisena aikuisuuteen kurkottelevan murkkuikäisen.
Toinen ei ole niinkään suuri eikä pentukarvoista ole irronnut kuin vasta muutama. Tämä vaikuttaa jäävän pieneksi ja hyvin neitimäiseksi päänpiirteiden osalta. Mutta ilme on kaunis ja katse viisas. Mieli ei ole ehkä niin myllerryksessä kuin isommalla nuoremmalla "isoveljellä". Koko on kasvanut ajatuksiin nähden sopusoinnussa.
Pentuajan myötä on kadonnut myös joitakin vapauksia tuoden velvollisuuden opetella uutta. Viimeisimpänä harjoiteltiin hieman valjaissa olemista ja keveän kärryn vetämistä pienen kyytiläisen kera. Ja ei, ei vedätetä niveliä eikä nilkkoja palasiksi vaan vähän harjoitellaan kevyellä vedettävällä että ajatusmaailmaan tulee kosketuspintaa myös vetopuuhiin. Ensi talvena sitten kokeillaan reen kanssa joka ei myöskään ole raskasta tai rankkaa meidän kilometreillä ja taakoilla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti