Kiitos tästä vuodesta!

 

Klikkaa linkkiä:

Soidinahon vuosi 2014

Hyvää joulua!

Ensimmäinen valio!

Ensimmäinen Muotovalio on nyt virallistunut! Sumu kävi myös terveystearkeissa. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät OK.
Nyt odotellaan vain juoksujen alkua, että saadaan pentue suunnitelmat eteen päin.

Onnea omistajille! :)

Kiteitä, kiteytyneitä hetkiä

 Meille tuli talvi! Ainakin vähäksi aikaa. Viime talvi opetti, että kun tulee lunta ja pakkasta on rynnättävä ulos pulkkien ja potkuroiden kanssa heti tai voi käydä niin ettei koko talvena tule toista tilaisuutta. Niinpä nyt on potkuroitu ja pulkkailtu aivan urakalla. Ihan vaikka vain pahan talven varalle (lumettoman).

 Luonnossa niin monet asiat ovat ihmeellisen kauniita. Erityisiä ja ainutlaatuisia. On vain osattava hiljentää vauhtia ja hiljentyä katselemaan sekä kuuntelemaan. Kun sisäisen ja ulkoisen kiireen saa hiljentymään löytyy pienestäkin hetkestä uskomaton kauneus. Hiljaisuus päästää sisällä olevan hiljaisen äänen kuuluviin ja moni asia selkeytyy siinä samassa. Kumpa näitä hiljaisuuden hetkiä olisi useammin. Koirienkin kanssa meinaa välillä tulla vauhtisokeus. Välillä on hyvä olla hiljaa aloillaan ja kuunnella.

Koiruuksien kanssa jatetaan harjoituksia ja odotellaan että pentuesuunnitelmat ottavat askeleen eteen päin. :)

Syksyn sävyjä

 Muutaman viikon sisään ollaan saatu kokea kaunis syksy yllättävine lämpimine säineen sekä pieni talvi äkillisen lumisateen myötä. Lumen jälkeen kauniit syyssäät palasivat ja vielä on aikaa tankata niin valoa kuin luonnon antimia talven varalle. Päivät lyhenee ja omalla tavallaan luonto on kauneimmillaan ennen talven tuloa.

 Muuttolinnut matkaavat etelää kohden pienissä ja suurissa parvissa. Tänä syksynä muuttolinnuille suotuisat tuulet eivät ole tuonut tänne suuria muuttolintu määriä, mutta jonkin verran kuitenkin. Hei hei linnut, keväällä nähdään!

Hiase

 Lumen käytyä maassa puolukat kypsyivät meheviksi ja kävin kerämäässä niitä vielä muutaman sankollisen lisää. Paikka oli kotoisan vaaran päällä josta avautui kauniit maisemat puiden pukeuduttua ruskan väreihin.

 Pennut alkavat vaikuttaa jo enemmänkin junnuilta. :)

Myytti

Valtti

 Nyt kun puolivakinainen olin paikka on siellä metsässä niin ollaanhan siellä törmätty kaikenlaiseen. Vihdoin, useiden vuosien yrityksen jälkeen onnistuin saamaan jonkinlaisen kuvan hirvihaukulta. Koirat ei tosin vieläkään erotu kuvassa edukseen, mutta jotain valkoista kuitenkin pilkistelee. :) Työmaalla Myytti ja Valtti.

Sumukin kävi kokeessa ja HIRV1 tuloksen myötä Soidinahon kennelin ensimmäinen muotoVALIO on virallistumassa! Onnea Sumun kotiväelle!! :) Tuloksen myötä sinetyi myös pentuesuunnitelmat joten nyt odotellaan Sumun juoksua alkavaksi.

Sumuisia aamuja

 Sumuiset aamut ovat saapuneet. Yöpakkaset enteilevät tulevaa talvea ja jos saa toivoa toivon että tulossa olisi normaali luminen talvi.

 Kalkattavat lintuaurat kiitävät vauhdilla kohti etelää. Sinne ne menävät talven ajaksi saapuakseen keväällä takaisin. Turvallista matkaa ja keväällä nähdään!

 Sumu (Sa Tähtisumu) saapui meille syyslomalle hirvien haukkumiset ja pennut mielessä. Toivottavasti saadaan oivallisia tilanteita ja ehkä ne pennutkin aluilleen. Pari ensimmäistä viikkoa ollaan tutustuttu puolin ja toisin. Sumu vaikuttaa oikein hyväluontoiselta koiralta.

Metsissä on koluttu ahkerasti aamuun iltaan. Milloin marjassa milloin metsällä ja välillä ihan vain haukuttavaa etsimässä. Tilanteita on ollut laidasta laitaan. Ei tässä pitkästymään ehdi. ;) :)

Sitten vielä kuvapäivitys omista koiruuksista. :)

Hippa

Hiase

Myytti

Valtti

Kotkan siivellä korkeuksissa

Olisi kunnia matkata hetki kotkan siivellä. Katsella korkeuksista alas, tuulen aallolla ratsastaen. Laskeutua alas ja nousta siitä korkeuksiin. Liidellä pitkin taivaan kaaren kantta, liidellä ja kaarrella. Etsiä paikka korkealta josta katsella kaus että näkisi lähelle. Silmäillä terävällä katsella ja nähdä pienen pienikin liike havaiten kuinka se on merkityksetön suurempien kokonaisuuksien rinnalla. Yhtä tärkeä se kuitenkin on, niin pieni kuin myös suuri.

Ei ottanut kotka siivelleen, mutta hetken saimme katsella sen lentelyä kumppaninsa kanssa kunnes se otti sopivan tuulen pyörteen siipensä alle ja liiteli toisaalle. Uljas lintu.

Karhumainen juttu

 Lauantai aamuna 23.8.2014 nukuttiin oikeastaan rokuliin. Illalla oltiin puhuttu aamulla metsäään lähdöstä, mutta kuinka se uni maisuikaan niin makealta sitten aamulla. Siinä heräillessämme tuli viesti, että viimeinen karhu on kaatunut ja näin ollen jahti päättyi Ilomantsissa tältä kaudelta. Päätettiin kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä nuorimmaisen kanssa läheiselle niemipaikalle ja siinä samalla keräillä mustikoita ja katsella hirviä.

Samassa tuleekin soitto Käenkosken suunnalta kuinka nyt kun jahti on päättynyt on sinne tullut mahdottomalla kiireellä karhu. Mistä asti lienee juossutkaan ja karhu oli laukannut tietä pitkin reilun kilometrin kovalla vauhdilla. Yllytämme häntä laskemaan koiran haukkumaan ja puhelu päättyy. Kuluu aikaa kun tulee uusi soitto, että ovat selvittäneet koiran kanssa jälkiä ja paluuperiä ja kuinka karhu oletettavasti on eräässä teiden välikössä. Ja ettei hän laske koiraansa irti.

Ajatus taipparin kokeilusta syntyy välittömästi ja hetkessä on järjestynyt nuorimmaisen hoito ja kaikki muutkin käytännön asiat.
Mukaan otettiin tämä vielä lähes pennuntassuissa oleva Myytti, koska takaraivossa on jonkinlainen tutina kuinka tästä koirasta on vielä yhteen ja toiseen asiaan..

Siitä se sitten lähti.

Koira hakemaan: 10.00
Karhu löytyi: 10.25
Hakuaika min: 25
Löytömatka: 6km
Haukkua löytöpaikalla: 5
Kiinteää haukkua: 29
Haukkutiheys: 85
Siirtyvää haukkua: 30
Työskentelymatka: 14,5km
Uusintahaukut: 4
Yhteydenotot: 0
Työskentelyaika: 85
Koira kytketään 11.50

Käyttäytyminen jäljillä: Jäljittää
Löytötehokkuus: Omatoiminen
Työskentely karhulla: Rauhallinen
Haukun kuuluvuus: Hyvä
Seuraaminen: Sitkeää
Yleisvaikutelma: Hyvä
Miten karhu todettiin: Jälki

Arvio karhusta: 1, 11cm
Karhun käyttäytyminen: Arka

Maastossa tuore jälkihavainto, koira lasketaan jäljelle. Merkkaa jäljen ja lähtee seuraamaan omatoimisesti. Ryhmä seuraa koiraa tutkasta. Aloittaa haukun ryhmästä 6km. Varmistus soitto, koiran pantaan, siirrytään autolla haukun tuntumaan. Karhu lähtee siirtymään, koira seuraa jäljittäen välillä saavuttaen. Haukkuu paikallaan ja siirtyvänä karhu sotkee tehokkaasti jälkiään välillä teitä pitkin. 4 kertaa jälkihavainto tien ylityksessä karhun ja koiran jälki. Sää kuiva ja lämmin +16. Karhu pyrki paljon teitä käyttämään. Tiellä tuoreita suden jälkiä ja ohjaajan toivomuksesta koe lopetettiin. Koira olisi halukas vielä jatkamaan.

Taipumuskoe: Hyväksytty

KARH1 Soidinahon Mörön Myytti

Joskus kaikki vain osuu yhteen positiivisella tavalla. Suuri kiitos tuomareille varsinkin hänelle joka selvitteli jäljen siihen saakka mistä Myytti lähti metsään. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Tervetuloa syksy!

 Marjasadon keräily alkaa olla hyvällä mallilla. Etsin uusia vadelmapuskia, mutta en löytänyt niitä ensimmäisestä paikasta. Löysin kuitenkin hyvin pienen, mutta kauniin lammen pieneltä suolta. Vaikka vapaata aikaa metsässä samoiluun marjastuksen merkeissä on vähänlaisesti päätin kiertää pienen lammen. Ilma oli juuri sopiva joka suhteessa ja lammen pinta tyyni. Metsä on hiljentynyt lintujen viserryksestä, suopursut tuoksuvat ja hyönteismaailmakin on kohtuullinen määrältään.

Siinä kävellessäni tutkin olisiko paikassa mahdollisesti lakkoja ja kuinka toisella puolella lampea oli koko mustikkakasvusto ruskistunut kokonaan. Kiersin lampea ja huomasin kuinka toisella laidalla mustikkaa on aivan valtavasti! Jokainen oksa aivan täynnä suuria meheviä marjoja. 
Kylläpä siinä on hyvä nallen käydä aterioimassa. Tai kuka sitten löytänee marjapaikan. Saatanhan itsekin käydä vielä keräämässä ne vaikka oma pakastin onkin jo pullollaan.

Vielä muutama päivä ja sitten koittaa koiruuksillekin työvapaus. Tervetuloa syksy! :)

Rannalle rapakivelle

 Näihin kahteen kuvaan kiteytyy viime aikainen toiminta. :)

KYYkytystä ja seisalleen nousemista

Nyt seuraa jonkilaista "avautumista" joten jos haluat lukea jotain muuta niin ole hyvä ja vaihda blogia.

Viikonloppu toi eteen tilanteen jossa elämä loi todeksi uusinnan aiemmasta tapahtumasta. Olimme viettämässä helteistä päivää rantapaikassamme ja kyykäärme luikerteli siellä olevaan koiratarhaan. Häkissä ollut laikatrio aloitti tietenkin aikamoisen sodan käärmettä vastaan ja ilmeisesti näistä kolmesta Myytti on se toiminnan tyyppi ja sai osuman käärmeeltä. Siihen loppui Myytin sättiminen ja siirsimme sen kuljetushäkkiin varjoon lepäämään. Kuono turposi aikamoiseksi, mutta muutoin koira oli virkeä tapahtuneeseen nähden. Kokemukseen perustuen Myytti jäi kotihoitoon, josta tosin olimme yhteydessä eläinlääkäriin tapahtuman tiimoilta. Koska koira kuitenkin oli virkeä, söi, joi ja pissasi normaalisti päädyimme jatkamaan tapahtuman hoitoa näin. Pientä leukapussia lukuunottamatta Myytti on kunnossa ja virkeä oma itsensä. Oli kaksi päivää tehoseurannassa ja nesteytyksessä joka tapahtui suun kautta.

Ja sitten siihen avautumis osioon. Tiedän että kotihoito kyynpiston jälkeen jakaa mielipiteitä hyvinkin rajusti. Itse olen muuttanut Pohjois-Karjalaan Kainuusta jossa ainakin aikaisemmin oli käärmeitä hyvin vähän. En ollut nähnyt käärmettä ennen tänne tuloa. Markolla on kokemusta käärmeistä paljon. Omissa ja lähipiirin koirissa kymmenkunta tapausta joissa käärme on pistänyt koiraa. Yhtä näistä hoidettiin eläinlääkärissä joka oli porokoira Mesi -tämänhän kuoli hoidosta huolimatta.

Asumme tietoisesti maalla ja koko ulkopuolinen maailma on hyvinkin syrjässä meistä katsoen. Yhteiskunta sitoo meitä tiukemmin ja tiukemmin lääketieteen talutusnuoraan supistaen ja siirtäen kaiken palvelun kauemmas ja kauemmas. Uskallankin melkein väittää, että täällä meillä(kin) asutaan lähes omalla vastuulla. On joko sopeuduttava siihen tai muutettava sinne missä lähin poliisi, lääkäri ja paloasema on aivan nurkan takana.

Aikaisemmin ihmiset asuivat maalla kuunnellen ja kunnioittaen luontoa. Elinikä oli varmasti lyhyempi mutta jollain tapaa tapahtumat hyväksyttiin luonnollisena osana elämää. Kaikkea ei yritetty hallita ja määrätä keinotekoisesti. Se joka jäi henkiin eli pidempään. Näinhän se menee. Arvostamme terveyttä, sitkeyttä ja jalostuksessa myös käyttöominaisuuksia.

Nyky-yhteiskunnassa emme kuitenkaan anna isommin tapahtua niin sanottua luonnokarsintaa vaan elvytämme, lääkitsemme ja hoidamme kuntoon sellaisiakin tapauksia joiden olisi armelianta ollut jo lähteä pois.
Olen omassa elämässä joutunut luopumaan monista isoista asioista niin läheisten, eläinten kuin ihan vain elinolosuhteidenkin suhteen. Tällä kokemuksella ja näkemyksellä en yritä taistella elämää vastaan vaan koetan katsoa kaiken tapahtuneen jälkeen eteenpäin luottavaisin mielin.

Aina on kuitenkin ihmisiä jotka tulevat kyynärpäillä tyrkkien tuomaan omaa totuuttaan elettäväksi. Niitä jotka kyllä sanovat, mutta entä tekevätkö itse? Oma elämänkokemukseni on muodostanut oman elämän totuuteni jota yritän elää todeksi joka päivä. Aina se ei ole helppoa, mutta yritän ainakin. Perustelemaan joutuu vähän joka suuntaan miksi sitä, tätä ja tuota.
Miksi täytyy perustella kenellekään omia valintoja ja tekemisiä. Helpointahan on neuvoa sivusta kuinka pitäisi tehdä.
Pyörittelin hetken ajatusta olisiko mukavaa jos lähi-ihmiset eläisivät kuin minä sanoisin. Hetken aikaa se tuntui hyvältä kunnes totesin kuinka kurjaa olisi jos kaikki kulkisivat kuin pässit liekassa perässäni joojotellen kuinka asiat ovat niin kuin sanon. Hui kauhistus. Eläköön siis jokainen omassa elämässään sellaista elämää kuin kokee itse todeksi.

Yritän tarkastella asioita usealta kantilta ja useilta eri tasoilta. Tiedän olevani usein se joka porukassa kuuntelee ihmisten mielipiteitä, mutta se ei tarkoita etteikö minulla olisi omia ajatuksia, näkemyksiä eikä niin sanottua omaa elämän totuutta jota yritän elää todeksi.

Rakastan ympärilläni olevaa luontoa, jokaista perheen jäsentä ja eläintä joka meillä elää tai on jo siirtynyt tuonne toiselle puolelle, millään muulla ei ole minulle väliä. Tiedostan kuitenkin sen kuinka en ole kaikki valtias herra joka määrää asioista ja niinpä yritän ottaa ilon ja surun tapahtumat vastaan niin etten ylpisty tai katkeroidu niistä.

Toivon, että omassa yksinkertaisessa ajatusmaailmassani muistan olla nöyrä ja samalla pitää kiinni lupauksista joita itselleni tai kanssa ihmisilleni annan.
Toivon myös, että jokainen viisaus ja neuvo tulee vastavuoroisesti keskustellen. Kaikesta kokemastaan, lukemastaan ja oppimastaan me kaikki muodostamme oman näköisen elämän. En ole yhtään sen parempi mutta en myöskään huonompi kuin kukaan muukaan. Toivon että osaan ja muistan kunnioittaa ja kohdata ihmiset arvostaen ja kunnioittaen olematta tietoisesti harhaanjohtava tai vain toisen tiedoilla, taidoilla tai kokemuksilla ratsastava siipeilijä.

Ja nyt alkuperäiseen aiheeseen.
Oman näkemykseni mukaisesti tiedostan kaikki ne vaarat ja uhkat jotka voivat eläinystävää kohdata niin luonnossa, kotona, liikenteessä, terveydessä yms. Olemme kuitenkin kolmen metsästyskoiran ja yhden seurakoirana toimivan paimenkoiran omia ihmisiä ja vaikka kuinka haluaisin en voi sulkea näitä lasikaappiin turvaan -koristeeksi. Jokainen päivä voi olla viimeinen ihan kenelle vain.

Haluankin että kaikista niistä vaaroista huolimatta joita koirat voivat joutua työssään kohtamaan ne pääsevät toteuttamaan sitä tehtävää jota ne ovat tulleet tänne tekemään. Parempi on kuitenkin loppujen lopuksi kuolla onnellisena tehden, kokien eläen kuin ollen piilossa, suojassa peläten ja katkeroituen kuin olisi pitänyt, mutta..

Kiitos ja anteeksi.
Mutta tulipahan sanottua. 

Huh hellettä!

Nyt ei voi oikein tehdä muuta kuin uida ja odotella alkavaa jahtikautta!

Paarmoja ja pesätarpeita

 Sieltähän se lämpö saapui. Alkoikin olla jo hieman ikävää ulkoilla lähes talvivaatteissa. Luonnossa lintujen elämä vaikuttaa osin hyvin kiireiseltä ja osin siltä, että poikasten kasvu on hyvällä tolalla. Ensimmäiset lakat ja mustikat on saalistettu sankkoon ja pakastimeen talven varalle. Kovinkaan suurelta ei sato kylläkään vaikuta tänä vuonna.
  

 Helteiden myötä alkoi uintikausi uudelleen. Pyöräily saa odottaa aamuviileitä tai muuten viileämpiä kelejä. Hipalle tuli toinen karvanlähtö. Ajoitus oli oikeahko, onhan edessä suureen näyttelyyn lähtö lähiaikoina..
 

 Lauman etäjäsen Bc "Viki" kävi toistamiseen viettämässä aikaansa täällä maalla. On hauska seurata millaisia rotueroja tämän tyyppisellä paimenella ja meidän arktisilla pystykorvilla onkaan. Setämies on huolehtivaisen jämäkkänä omassa elementissään Vikin seurassa. :)

Myytistä tuli ruipelo pentukarvojen lennettyä lintujen pesäterpeiksi. Koko eroa Valttiin on "hieman" kuten kuvasta näkyy. Kääpiö ja jättiläinen. :) Kuukauden päästä aletaankin olla jo aika lähellä starttaamista. Valtilla on tosin kasvu siinä vaiheessa, ettei metsään ole vielä mahdoton kiire totisella mielellä.

Ja ne paarmat! Niitä on kyllä nyt helteiden myötä siunaantunut enemmän kuin tarpeeksi! Mutta onni on oma paarman torjuja. :)
(Klikkaa kuva isommaksi)

Ihmeellinen elämä

Jostain syystä viime aikoina on tietoisuuteen tuotu tapahtumia joiden vuoksi on pitänyt pysähtyä miettimään elämää ihan tosissaan.
Ihmiskohtalot äkillisine sairastumisineen ja poistumisineen tästä maailmasta muistuttaa uudelleen ja uudelleen siitä kuinka tärkeää onkaan elää todeksi minkä tuntee sisällään oikeaksi. Kukaan ei tiedä milloin on oma aika lähteä ja se miten käytämme päivät aikana ennen sitä on tärkeää.
Kuvassa pieni pääsky taituroi hyönteisten perässä ukkosen noustessa synkkänä piirittäen joka puolelta. Oma olo on kuin tuon pienen pääskysen. Kerron myöhemmin lisää ja tarkemmin asiasta, mutta vaikka ukkonen onkin voimaltaan usein pelottava on se myös erittäin puhdistava. Mielenkiintoisia asioita on siis luvassa. :)

Sellainen kunnon kesä antaa odotuttaa itseään. Mutta nautitaan nyt sitten tästä niin sanotusta tasapaksusta säästä. Ilokseni huomasin kuinka muutama vuosi siirretty pioni on puhjennut kukkaansa tänä kesänä. Kyllä kannatti odottaa tämän kukan kukkimista, kukka on kaunis!

Marjojen kypsyttyä alkaakin niin sanottu uusi kierros vuoden aikojen kiertokulussa. Erikoinen kesän kulku näyttää kylläkin veroittaneen harmittavasti marjasatoa, mutta sitä vastoin ensimmäiset tatit ja kanttarellit on jo kerätty! Aina näyttää tulevan jotain. :)

Yksi uneton yö on taas takana. Välillä on kyllä hyvä katsella ympäröivää luontoa oman elämänrytmin ulkopuolelta, eli yöllä.
Luonnon ja eläinten tarkkailu rikkaan äänimaailman kera kojusta on kyllä hieno kokemus.

Suosittelen kokeilemaan!

Pennut ovat kadonneet!

Ihmettelen tässä vain sitä, että minne ne meidän pienet ja suloiset laikanpennut katosi? Suloisia vähemmän pieniä koiria on kyllä kaksi.

Toinen on pelkkää korvaa ja jalkaa, viimeiset pentukarvat lennätettiin eilen taivaan tuuliin. Mäkäräisten puremat sai korvan kärjet laskeutumaan. Nyt on sellainen iso, kömpelö vaihe menossa elämässä. Mieli on toisena hetkenä pienen pennun ja toisena aikuisuuteen kurkottelevan murkkuikäisen.

Toinen ei ole niinkään suuri eikä pentukarvoista ole irronnut kuin vasta muutama. Tämä vaikuttaa jäävän pieneksi ja hyvin neitimäiseksi päänpiirteiden osalta. Mutta ilme on kaunis ja katse viisas. Mieli ei ole ehkä niin myllerryksessä kuin isommalla nuoremmalla "isoveljellä". Koko on kasvanut ajatuksiin nähden sopusoinnussa.

Pentuajan myötä on kadonnut myös joitakin vapauksia tuoden velvollisuuden opetella uutta. Viimeisimpänä harjoiteltiin hieman valjaissa olemista ja keveän kärryn vetämistä pienen kyytiläisen kera. Ja ei, ei vedätetä niveliä eikä nilkkoja palasiksi vaan vähän harjoitellaan kevyellä vedettävällä että ajatusmaailmaan tulee kosketuspintaa myös vetopuuhiin. Ensi talvena sitten kokeillaan reen kanssa joka ei myöskään ole raskasta tai rankkaa meidän kilometreillä ja taakoilla. :)

Pieniä poikasia ja puolukan kukkia

Oikutteleva kevät/kesäsää huolestuttaa marjasadon osalta. Iloksemme näimme tilanteen tarkastelu reissulla paljon puolukan kukkia sekä useita teeri-emoja useiden poikasten kera. Toivotaan nyt, että ilmanhaltija on suotuisa että niin puolukat kuin myös teeren poikaset kasvavat ilman isompia menetyksiä.

Sää on viileä, mutta positiivisena puolena vähän ötököitä ja oivallinen koirien pyörällä juoksutus keli. :)

Keskikesän juhlaa!

Uintia, punkkeja ja ötököitä

Säät vaihtelee, mutta punkkien määrä vaikuttaa olevan vakio. Punkki on hirvikärpäsen kanssa samassa kategoriassa siinä suhteessa, etten isommin niitä kyllä kaipaa. Säiden vaihtelu vaikuttaa uinti innostukseen, mutta myös lentävien hyönteisten määrään.
Tähän aikaan vuotta niitä näyttää olevan paljon tai enemmän.

Perheen nuorimmaisten ja koirien itsensäkin takia mitään kaulaan tai nahkaan laitettavia karkotteita ei ole käytetty muutamiin vuosiin. Mäkärät iskeytyy koiriin nopeasti ja varsinkin pennut vaikuttavat siivekkäistä makeilta.
Ilmatorjuntaa hoidetaankin vanhan kansan tapaan savuksilla eli hitaasti kytien vahvasti savuttavilla tulilla. Koirat rauhoittuvat heti nukkumaan koppien katoille ja ulos kun savut häätää hyönteiset.

Punkkien torjuntaan on kokeiltu valkosipulia, mutta ei kyllä aivan punkittomaksi ole elämä muuttunut. Päivittäisiin toimiin kuuluukin koirien kopeloiminen punkkien varalta ja punkkipihdillä on irroteltu yksi jos toinenkin punkki.

Ihmisväen lisäksi Hippa on aloittanut uintikauden. Pennut kaahlailevat mukavuus alueella ja Hiase ei uinnista piittaa. Helteillä uiminen ja vedessä viilentely on kyllä mukavaa puuhaa.