Pieniä poikasia ja puolukan kukkia

Oikutteleva kevät/kesäsää huolestuttaa marjasadon osalta. Iloksemme näimme tilanteen tarkastelu reissulla paljon puolukan kukkia sekä useita teeri-emoja useiden poikasten kera. Toivotaan nyt, että ilmanhaltija on suotuisa että niin puolukat kuin myös teeren poikaset kasvavat ilman isompia menetyksiä.

Sää on viileä, mutta positiivisena puolena vähän ötököitä ja oivallinen koirien pyörällä juoksutus keli. :)

Keskikesän juhlaa!

Uintia, punkkeja ja ötököitä

Säät vaihtelee, mutta punkkien määrä vaikuttaa olevan vakio. Punkki on hirvikärpäsen kanssa samassa kategoriassa siinä suhteessa, etten isommin niitä kyllä kaipaa. Säiden vaihtelu vaikuttaa uinti innostukseen, mutta myös lentävien hyönteisten määrään.
Tähän aikaan vuotta niitä näyttää olevan paljon tai enemmän.

Perheen nuorimmaisten ja koirien itsensäkin takia mitään kaulaan tai nahkaan laitettavia karkotteita ei ole käytetty muutamiin vuosiin. Mäkärät iskeytyy koiriin nopeasti ja varsinkin pennut vaikuttavat siivekkäistä makeilta.
Ilmatorjuntaa hoidetaankin vanhan kansan tapaan savuksilla eli hitaasti kytien vahvasti savuttavilla tulilla. Koirat rauhoittuvat heti nukkumaan koppien katoille ja ulos kun savut häätää hyönteiset.

Punkkien torjuntaan on kokeiltu valkosipulia, mutta ei kyllä aivan punkittomaksi ole elämä muuttunut. Päivittäisiin toimiin kuuluukin koirien kopeloiminen punkkien varalta ja punkkipihdillä on irroteltu yksi jos toinenkin punkki.

Ihmisväen lisäksi Hippa on aloittanut uintikauden. Pennut kaahlailevat mukavuus alueella ja Hiase ei uinnista piittaa. Helteillä uiminen ja vedessä viilentely on kyllä mukavaa puuhaa.

Minnin ja Maran kasvattamana

Kuvassa on joitakin vuosia sitten veistämäni taulu. Mallissa oli kaksi sutta ja opetellessani talttojen saloja lastun irroittelun suhteen huomasinkin valmiissa työssä olevan koiramme Minni ja Mara.
Minni oli hieno koira. Koira joka oli nopeasti oppiva, älykäs, leikkisä ja aina valmis tekemään töitä sen asian parissa mitä siltä kulloinkin pyydettiin.
Minni oli koko perheen koira eläen mukanamme murrosvaihetta muuttaessamme tännä nykyiseen kotiimme.
Haukku raikoi milloin linnulle, hirvelle joskus jopa karhullekin. Välillä haukussa saattoi olla jotain muutakin hieman vähäpätöisempää kuten kertainen piisami. Piisamin kohtaamisesta tulikin taisteluarpi joka oli näkyvä loppu iän. Minni sai kaksi pentuetta ja ensimmäisestä osa matkasi Bulgariaan Maran jäädessä meille. Toinen pentue olikin jäävä viimeiseksi Minnin osalta. Nämä pennut jäivätkin kaikki Suomeen ja niistä jokaisella on ollut monenlaisia tapahtumia elämässään. Tähti-pentueen osalta on lohduttavaa ajatella, että elämä jatkuu.

Mara jäi äitinsä suojaan ollen jollain tapaa hieman arka joillekin uusille asioille. Ensimmäisenä syksynä varottiin metsään vientiä hirvien osalta. Isoksi kasvava koira oli fyysisesti niin kovin keskentekoinen. Kuitenkin maastoista löytyi hirviä ja jopa pesässä nukkuva karhu jota juniori kävi haukkumassa. Seuraava syksy piti olla se jolloin "kaikki sujuu kuin tanssi". Sitä se olikin siihen saakka kunnes susi puri Maraa. Tästä tämä selvisi vähäisin fyysisin vammoin henkisen kolauksen lisäksi.
Maralle kaadettiin useita hirviä ja omassa hönttiydessään oli kuitenkin huumorintajuinen koira. Ei kuitenkaan mikään penaalin terävin kynä millään muotoa.
Minni sairastui toisen pentueen jälkeen erinäisiin iho-oireisiin. Tätä hoidettiin monenlaisin keinoin 1,5v kunnes koitti päivä jolloin oli armeliainta saattaa ystävä taivaallisille metsästysmaille. Samaan aikaan Marankin iho alkoi oireilla, mutta hoitojen avulla se parani. Minnin lähdön jälkeen kului muutamia vuosia ja oli aikoja jolloin Mara oli sairas ja milloin terve. Vuosi sitten olimme jo varmoja, että lähdön aika on Marallekin koittanut jolloin kuin taika-iskusta koira taas parantui. Talvi sujui hyvin, mutta kevään tullessa palasi tulehdukset ihon ollessa kuitenkin kunnossa. Vuosi sitten tehty päätös oli vaikea, mutta kuten Minnin kohdallakin koitti päivä jolloin oli aika saattaa Mara äitinsä luo.

Itselleni on ollut suuri kunnia viettää nämä viimeisimmät vuodet Minnin ja Maran kasvattamana. Kaikki ei aina suju kuin kuvittelee eikä ainakaan suunnitelmien mukaan. Kaikki on kuitenkin otettava vastaan niin kuin ne meille annetaan. Siispä kiitänkin näitä eläinystäviä kumppanuudesta vierellä eläen enkä sure sitä ettei yhteisiä vuosia ollutkaan niin paljon tarjolla kuin mitä olisimme niitä tahtoneet heidän kanssa elää.
Elämä jatkuu ja tarhassa kasvaa Minnin mummotettava Myytti joka on monessa suhteessa isoäitinsä kaltainen. Saa nähdä mihin ja millaiseksi matka tämän kanssa on minua ja meitä kasvattava.

Kopissa kökötystä

 Muutaman vuoden tauon jälkeen saatiin järjestettyä sen verran taukoa "kotiteatterista", että päästiin koppiin kykkimään yöksi. Koppi tai oikeammin koju oli kyllä ihan luksus kokoa jossa sopi istumaan ja nukkumaankin aivan mainioisti. Yön ainokainen nalle kävi pikaisesti auringon laskettua mailleen ja kuvaussaldo jäi tältä osin vähäiseksi. Vaikka nallen vierailu oli lyhyt sai se kuitenkin mahan kylläkseen ruokaa ja metsän kuninkaan touhujen seuraaminen on aina yhtä ihmeellistä.

Yön pimeyden laskeutuessa metsän ylle alkoi uni painaa silmiä. Kuitenkin niin kutsutun suden hetken aikaan, hetkenä juuri ennen auringon nousua alkoivat korpit pitää kovaa meteliä. Nousimme katsomaan mitä siellä nyt mahtaa olla ja ylläys oli suuri kun näimme paikalla olevan suden! Henkeä pidätellen seurasimme kuinka varoen ja valppaana se saapui paikalle. Yhtä varoen napsin ensin muutaman kuvan ja kun huomasin ettei susi välitä kameran äänistä vielä muutama lisää. Tämä ristiriitaisia tunteita herättävä eläin on eleiltään ja liikkeiltään määrätietoinen, mutta samalla niin varovainen ja valpas. Ei tarvitse epäillä hetkeäkään mistä koiraystävämme ovat perineet useat toimintatavat.