perjantai 22. joulukuuta 2017

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2018!


Valoa kohti!



Tuli mieleeni päivittää blogia pitkästä aikaa. Kauhukseni huomasin kuinka viimeksi keväällä on ollut aikaa viivähtää hetki kuvien ja sanojen äärellä. 
Huhtikuussa alkanut uusi työ vei alussa voimat ja myöhemmin suurimman osan vapaa-ajasta koulun merkeissä. Tai näin luulin. Kesä oli sateinen, sateinen ja sateinen. Itikoita piisasi ja soilla kypsyi mieletön määrä lakkoja! 
Töiden salliessa kuljin pitkin soita sinne tänne lakkojen perässä. Ihastuneena, rakastuneena, Olen löytänyt suon, mikä ihana monimuotoinen ilmeikäs rauhan tyyssija. Suot joita pitkin olen talvet ajellut reellä, potkurilla tai sivakoinut suksilla tulivat näkyväksi uudesta näkökulmasta. Suo on luonnon keuhkot. Jotain niin herkkää, haavoittuvaista ja elintärkeää. 
Lakat kypsyi ja elo tuli. Alkoi jahtikausi ja koirien kanssa samoilu. Imin itseeni metsien hiljaista voimaa jonkin näkymättömän kehoittamana. Juhlin omaa ja tyttären syntymää kohdatakseni elämäni toiseksi suurimman surun lähiomaisen kuoleman muodossa. Poissa oli kaikki se mikä piti olla selkeää ja varmaa. Poissa juuret, siivet, pohja ja seinä. Sydän itkien kilpaa sadepilvien kanssa olen kaahlannut syksyn aikaan läpi syntymän, lapsuuden, aikuisuuden ja kuoleman. Minne on unohtunut niin monen läheisten ihmisten vanhuus jonka olisin halunnut elää todeksi? 
Metsä on kutsunut luokseen, sulkenut syleilyynsä, lohduttanut, antanut voimaa ja mikä tärkeintä uskoa. Koko elämän tarkoitus, tehtävä ja mielekkyys on ollut mietinnässä. 
Paljon olin tavoitteita tälle syksylle mielessäni asettanut. Järjestys sekoittui ja asettui siihen mihin on tyytyminen tässä ja nyt. 
Omasta surun syksystä huolimatta Soidinahon kasvateista Sa Pyryn Puhti ja Sa Aika-Vakio saavuttivat KVA arvot ja Sa Pyryn Pyytö MVA arvon! 
Useille kasvateille on saatu kaatoja (useitakin) ja hyviä haukkuja. Söpö sai Kodan kanssa aikaan kolme pentua joiden alkutaivalta on nyt päästy ihastelemaan. 
Vuoden pimein päivä on takana päin joten tästä lähdetään valoa kohti!






Juhannus 2017


Kohta lakka kukkii

Suovilla meri




Ansa, pieni uimamaisteri

Hirvi iltasumussa

Kohta kypsiä


Valtava sato!























Ansa 10kk, kelpo työt 3,5h haukkua.




FI MVA Sa Pyryn Pyytö <3



lauantai 29. huhtikuuta 2017

PItkä kevät


 


Pitkän talven lisäksi näyttää tulevan myös erikoisen pitkä kevät. Viime päiviin saakka on aamulla yöpakkasten jälkeen voinut viiletellä hangilla. Ensimmäiset karhun jäljet on myös bongailtu ja Ansa pääsi harjoittelemaan jäljestystä. Säät on ollut sanoisinko varsin vaihtelevat. Pitkän potkurilenkin aikaan ehti kokea kaiken hirmuisesta myrskystä suloiseen auringon paisteeseen. Väkisin tulee mieleen ihmiselo elämän myrskyissä ja suvantovaiheissa. Lumimyrskyn parhautta on se kuinka ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin että pysyy selvillä reitistä mitä kulkee ja jatkaa vain matkaa. Kaikki turha ja ylimääräinen unohtuu lumen ja tuulen tuivertaessa ympärillä. Upea kevät! Kerta kaikkiaan! Toivotaan että tulee myös yhtä hieno kesä!

Ensimmäisten pälvien ilmestyessä Ansalle sattui jo ikävämpi kohtaaminen käärmeen kanssa. Pälvessä päivää paistatellut kyy ei arvostanut pienen pennun uteliaisuutta ja pistohan siitä seurasi. Ansa kävi eläinlääkärissä tiputuksessa ja seuraavana päivänä jo olikin virkeä oma itsensä pelikaanikauluksella varattuna. Olkaa varovaisia käärmeiden kanssa!

Vaikka talvi ei hellitä otettaan ollaan silti päästy aloittamaan pyöräilykausi koirien kanssa. Lopultakin usean vuoden pohdinnan jälkeen hankin pyörän kupeelle apuhärpäkkeeen jonka toivon säästävän omaa kättä koirien juoksutuksessa. Koeajot on suoritettu ja sehän vaikuttaa toimivalta vempaimelta!


Hiase patsastelee lumituiskussa.
 
Hangilla viiletellen!
 
 
Ansa kukkulankuningatar.
 
 

Ahma ja sulan ylitys uimalla.
 
 

 
 






Äiti ja tyttäret, liikkumisen riemua!


Ilomantsin iltakävelijät.





Pieni sievä pentu pelikaanipussi leuan alla, onneksi selvisi kyynpistosta säikähdyksellä.