Talvesta talveen

Talvi meni, vai tuliko se edes? Oliko se vain jäinen ja lumeton painajainen? Sukset joutuivat olemaan koko talven siellä minne ne viime keväänä laiteltiin. Metsässä oli lunta niin vähän, ettei sinne ollut mitään asiaa metsäsuksilla. Melkein koko talven lenkkeiltiin koirien ja vaunujen kanssa läheisessä metsässä. Lunta aurattiin reitiltä vain kahdesti.
Mutta valjakkoreellä ajeltiin enemmän kuin mitä muina vuosina. Aluksi ei osattu oikein kukaan mitään, mutta lumien vähetessä vähäisestä olemattomiin aloimme oppia koirien kanssa miten tämän lajin kanssa toimitaan.
Laikat ja porokoira on siinä mielessä oivallinen rotu, että samoista koirista on moneksi. Perheen pienin istui turvallisesti ja lämpimästi kyydissä nukkuen päiväunet siinä samalla. Tätä liikuntamuotoa jatketaan ensi talvena iloisin mielin.

Syksyllä meillä oli pitkästä aikaa pieniä pennun palleroita. Edellisestä pentueesta olikin jo aikaa ja laikapentueitakin tuli neljän vuoden tauon jälkeen kaksin kappalein. Kummastakin pentueesta jäikin kasvamaan kotiin pentu. Mustavalkoinen Valtti ja ruskea-valkoinen Myytti. Tässä onkin hauska kaksikko joista toinen on nopeus ja äly, toisen ollessa sitkeys ja voima. Saa nähdä mitä näistä muodostuu kunhan kasvavat isoksi.

Kesä on kynnyksellä, mutta osittain ajatukset seilaavat jo syksyssä. Kevät on aina touhua täynnä. Syksyllä aletaan sitten korjata satoa rauhoittuen talven tullen mietiskelemään mitä saatiin aikaiseksi. Syksyksi on suunnitelmissa ainakin porokoirapentue sijoitusnartulle Soidinahon Vauhti-Raidalle. Mahdollisesti myös sheltipentue saadaan alulle sekä laikapentue jos kaikki sujuu nappiin. Talveen rauhoittuminen tapahtuukin siis toivon mukaan syntymän ihmettä seuratessa. :)