Vuosittain Suomen Laikajärjestö palkitsee laikan joka on saavuttanut kuluvana vuonna tulokseen oikeuttavan pistemäärän kahdesta eri koelajista. (HIRV, LINT tai hyväksytty karhunhaukkutaipumuskoe). Riistalaika kilpailuun osallistutaan ilmoittamalla siitä kirjallisesti sihteerille ennalta ilmoitettuun määrä aikaan mennessä. Järjestö palkitsee vuosittain parhaan uroksen ja nartun, joilla on suurimmat yhteispisteet kahdesta eri koelajista. Karhunhaukkutaipumuskokeesta saa aina 100 pistettä.
2014 palkittiin Riistalaikauros Urpon Harald KARH1 + HIRV1, omistajat: Heidi ja Oiva Vattulainen ja Riistalaikanarttu Soidinahon Mörön Myytti KARH1 + HIRV1 omistajat: Susanna Kinnunen ja Marko Kiiski
Tässä vuoden 2014 Riistalaikanartun kertomus.
Riistalaikanarttu Soidinahon Mörön Myytti (FI10336/14) KARH1+HIRV1
Kasvattaja ja omistajat: Susanna Kinnunen ja Marko Kiiski
Avautumisvaihe on kestänyt useita tunteja, oikeastaan jo toista vuorokautta. Näiden pentujen syntymistä ollaan odotettu jo pitkään ja hartaasti. Sitten alkaa tapahtua, pennut raivaavat tietään ulos turvallisesta kohdusta vuoron perään. Siman (Soidinahon Tähtisilmä) haltija Anna-Kaisa lähettää kuvia tulemaan sitä mukaa kun pennut syntyvät. Joukossa on yksi ainoa narttupentu joka vaikuttaa riistanväriseltä valkoisella kaulalla. Tieteellinen pennun valinta on suoritettu jälleen syntymähetkellä. Tässä se on, meidän Myytti.
Myytti on sijoituksessa olleen Soidinahon Tähtisilmän ja FI KVA Mörön jälkeläinen. Mörö valikoitui lopulta pentueen isäksi vielä lähes veteraani iässäkin erittäin vahvoilla käyttönäytöillä toimivana ja terveenä uroksena. Möröllä on aikaisempia pentueita joista lähes jokaisessa on koepalkittu jälkeläinen. Sima on niin ikään oma kasvatti jonka sukutausta, toimintakyky metsässä sekä sisarusten käyttönäytöt antoivat vahvaa uskoa tähän pentueeseen. Siman emä Soidinahon Mielikki väläytti jo vahvasti mihin kaikkeen laikanarttu parhaimmillaan voi kyetä haukkuen 1.tuloksen linnulta ja hirveltä. Tässä vaiheessa voitanee sanoa, että jalostus on mennyt tassunjäljen eteenpäin ainakin tämän pentueen osalta. Sisaruksista kaikki saivat aikaan hienoja riistakosketuksia ja yhdellä on myös 2.tulos hirveltä menneeltä kaudelta.
Myytti vietti ensimmäiset 7 viikkoa elämästään Sallassa emänsä ja Anna-Kaisan hyvissä hoivissa. Koiralaumaan tottuminen pienestä pitäen on muovannut Myytin luonteen niin, että se omaa verrattoman kyvyn tulla toimeen toisten oman lauman koirien kanssa.
Kun haimme Myytin mustien sisarusten kanssa matkalle kohti omaa kotia oli se hieman hämillään. Luonteeltaan se ei ollut pentueen vahvin eikä rämäpäisin, mutta tietynlaista vahvuutta, siitä kyllä löytyi alusta saakka!
Myytti on ollut pennusta saakka nopea älyinen ja vikkelä liikkeinen “kilpaurheilija”. Kaikki minkä se teki jo pienenä oli siinä kokonaisuus käytössä jokaista viiksikarvaa myöten. Myytillä on hieno ilmeikäs, älykäs ja iloinen luonne. Siinä on paljon samaa viisautta kuin mitä Mielikki mummussakin oli.
Myytin sisarukset matkasivat koteihinsa ja tämä pääsi enemmän olemaan yhdessä kotonamme samaan aikaa olleen toisen laikapentueen poikien kanssa. Nämä “Aika-pojat” eivät kyllä pysyneet tässä vaiheessa perässä puolissakaan asioissa mihin täpäkkä ja nopea Rinsessa kykeni. Huvittavinta oli nähdä kuinka poikien mennessä imemään emänsä nisiä otti Myyttikin pokkana oman paikkansa takanisistä imien vatsana pullolleen emon maitoa joka ei siis tässä tapauksessa ollut lähtöisin enää omasta emosta.
Aika-pojatkin matkasivat koteihinsa ja kotiin jätettiin kasvamaan näistä Valtti. Valtin kanssa Myytti onkin elänyt vauhdikkaan ja vapaan pentuajan. Vaikka aina sanotaan ettei kahta pentua pitäisi olla yhtä aikaa ei se tuntunut ollenkaan pätevältä neuvolta näiden osalta. Siinä missä Myytillä on nopeutta ja älyä on Valtilla sitkeyttä ja voimaa. Nämä kaksi täydentävät toisissaan olevia ominaisuuksia tehden ne yhdessä verrattomaksi pariksi.
Myytin ollessa hieman alle 5kk olin viettämässä keväistä mutta erittäin tuulista päivää rannalla. Pennut touhusivat pihamaalla omiaan ja hetken päästä havaitsin kaksikon lähtevän Myytin johdolla määrätietoisesti vastatuuleen. Hetken päästä alkoikin kuulua Myytin haukku johon Valtti yhtyi harvakseltaan. Mietin kuinka siili poloinen on saanut kaksi karvakorvaa riesoikseen. Omilta tekemisiltäni en kuitenkaan malttanut lähteä haukun kohdetta tutkimaan. Haukkua kesti 1,5-2h jonka jälkeen se lakkasi. Tästä kului vielä reilu puoli tuntia kunnes väsynyt mutta selvästi tohkeissaan oleva kaksikko palasi luokseni. Edelleen pidin haukun kohdetta siilinä kunnes pois lähtiessämme jäin tutkimaan tienylitystä josta pennut menivät yli. Siinähän olikin hirven jäljet pentujen jälkien lisäksi! Niin se siilikin vain kasvoi nopeasti isoksi, tässä tapauksessa hirveksi.
Tästä alkoi pieni aavistelu siitä kuinka tässä nartussa voi olla vielä aineksia ihan mihin vain. Helteisen kesän myötä uiminen tuli kaikille koirille vakio liikunnaksi jonka lisäksi käytimme lukemattomasti aikaa arjen peruskoulutukseen näyttelyharjoituksia myöten.
Elokuun maaginen päivä lähestyi vauhdilla. Odotettu päivä koitti helteisenä ja tapahtumiltaan haparoivana. Tunnetusti Ilomantsin kaatoluvat väheni nopeaan tahtiin ja muutamia hirvityöskentelyitä lukuun ottamatta ei toivottua kontaktia karhun kanssa saatu aikaan.
Lupia ollessa jäljellä enää yksi löytyi metsästysalueeltamme tuoreet karhun jäljet. Siinä samassa luvat loppuikin, mutta hetkessä oltiin saatu järjestettyä asiat niin että päätimme lähteä kokeilemaan Myytille ja eräälle toiselle koiralle taipparia. Olihan näytöt vielä hieman heppoiset, mutta usko sitäkin vahvempi. Ja niinhän siinä vain kävi, että hyväksytyn testin tarpeet oli vain kasassa. Uskomatonta työtä Myytti! (Testin tapahtumien kuvaus löytyy Soidinahon blogista www.soidinahon.blogspot.fi/2014/08/karhumainen-juttu.html)
Tämän jälkeen metsässä “asuminen” alkoi miltei koko päiväisesti. Nuorimman tyttären kanssa teimme aamulla yhden reissun metsään milloin kenenkin koiran kanssa ja illalla Markon palattua töistä vielä toinen reissu juoksuttamaan koiria työmaalleen.
Eräänä perjantai iltana lähdimme metsästysalueellemme ajatuksissa löytää hirvi pennuille haukuttavaksi. Teimme useampaan kohtaan irtilaskuja, mutta hirvet tuntuivat olevan piilossa.
Ilta alkoi olla jo pitkällä ja päätimme mennä riistapellon läheisyyteen nauttimaan iltapalaa makkaraa paistellen. Teimme tulet ja päästimme illan viimeiseen kohteeseen molemmat pennut yhtä aikaa vapaaksi. Tutkasta seurasimme hieman hämillään millaista jälkivyyhteä kaksikko alkoi tehdä. Pennut sakkasivat alueen ristiin rastiin sinne tänne ja emme oikeastaan enää kiinnittänyt asiaan huomiota. Vettäkin alkoi satamaan. Sitten alkoikin kuulumaan kumeaa haukahtelua. Myytti aloittelee haukkumista ja äänestä kuulee ettei kyseessä ole nyt ainakaan siili. Pimeä on laskeutunut metsään ja Myytin haukkuun tulee lisää voimaa ja kiihkeyttä. Valtti haukahtelee välillä mukana ja haukku siirtyy hiljalleen riistapeltoa kohden. Tutkasta seuraamme koirien etenemistä ja pellossa haukku lakkaakin yhtä äkkiä. Mitä nyt tapahtui? Näemme tutkasta kuinka pennut liikkuvat rivakkaa vauhtia polkua pitkin tielle ja lähtevät juoksemaan kovaa vauhtia tietä pitkin väärään suuntaan. Ei muuta kuin nopeasti autoon ja ottamaan koirat kyytiin. Siinä ajellessa tutkimme tiellä olevia jälkiä sateen yltyessä todeten ettei siinä ainakaan ole karhun eikä hirvenkään jälkiä. Koiran jälkiä vain.
Palaamme takaisin koirien kanssa pellon läheisyyteen ja päätämme käydä katsomassa aikaisemmin asentamamme riistakameran saaliin. Kävellessämme riistapellolle pennut juoksevat sinne jo edeltä käsin. Kohta alkaakin haukku ja kyllähän siellä on isompikin metsän otus kaverina. Otso mesikämmen siellä tuhahtelee, tömisyttelee maata ja murahtelee koirille. Haukku lähtee siirtyvänä noin 500m päähän jossa pennut haukkuvat karhua puolisen tuntia. Äänistä kuulee että karhu ei ole aivan ilahtunut koirista. Ilmeisesti karhu lähtee liikkeelle jonka jälkeen pennut palaavat takaisin ja johan siinä olikin tapahtumia kerrakseen.
Ajellessa kotiin hieman ihmettelimme miksi koirat jättivät karhun peltoon. Samalla siinä järjesteltiin karhunhaukkutaipumustestiä eräälle toiselle laikalle ja sovimme jatkotoimista tämän suhteen. Kotona päätimme ennen uudelleen lähtöä laittaa riistakameran kortin kuvat koneelle nähdäksemme millainen karhu olikaan kyseessä.
Hieman siinä otti sydän lisälyöntejä kun näimme mikä eläin olikaan ollut pellossa koirien mennessä siirtyvässä haukussa karhun kanssa sinne.
Susihan siellä odotti kolmikkoa. Suuri susi olikin kuvan perusteella. Arvoitukseksi jäi ajoiko susi koirat pakosalle vai lähtikö ne pellosta peräkanaa. Märällä tiellähän näimme jälkiä, mutta ei niitä siinä osannut erotella onko ne suden ja koirien vai pelkästään koirien. Taipumustestin kokeilu jäi kyllä sillä kertaa kokeilematta.
Jollain tapaa Mielikin menetyksen myötä meissä on herännyt ajatus kuinka metsästyskoiria ei oteta pihakoristeiksi. Ilomantsin susi määrällä voi vaara vaania missä tahansa maastossa ja päätimmekin jatkaa haukutusharjoituksia vaikka koettu tilanne olikin melkoisen pelottava ja ettenkö sanoisi läheltä piti!
Hirvet ovat Ilomantsissa vähissä ja vaikuttikin siltä että vähäisen määrän lisäksi jäljelle jääneet ovat valtavan riskijalkaisia juoksijoita. Sitkeästi kuitenkin Myytti yksin ja välillä kaksin Valtin kanssa seurasi karkkoavia hirviä kunnes uudestaan ja uudestaan ne alkoivat jäädä haukkuun.
Vaikka metsästys ei ollut vielä alkanut saalislaukauksia räpsittiin kameralla, joskaan ei näissä risukoissa kuvattuna vieläkään ole tullut sitä napakymppi kuvaa.
Mutta niin kunto, into ja kokemus lisääntyi jokaisen kontaktin myötä. Haku Myytillä oli kiitettävää ellei metsään lähtenyt itse kävelemään.
Pitkää koettakin ehdittiin kokeilla ennen juoksun alkamista, mutta ei silloin hirvi vain löytynyt. Luonnollisen lepotauon jälkeen ei ihan heti ollut entinen tahti päällä, mutta niin vain saatiin hirvijahdissa monet hyvät tilanteet aikaan, kaato ja vieläpä kaksi tulosta hirvikokeestakin. Vielä oli työskentelyssä havaittavissa herkkyyttä ulkoisiin tekijöihin (ryhmä, aikainen herätys, pitkät matkat) , mutta se lienee aivan ymmärrettävää tämän ikäiselle nartulle.
Metsästyskausi muodostui kaikin puolin vauhdikkaaksi ja tapahtumarikkaaksi. Monta vuotta tässä välillä on välillä tuntunut, että tarpoo takaperin vetelässä suossa, mutta nyt alkoi risukasaan paistaa ja kirkkaasti! Sen lisäksi että kausi metsässä meni uskomattoman hienosti alkoi myös ulkomuodon arviointi erinomaisesti.
Vaikka Myytti on näin nuori on se ehtinyt jo moneen asiaan. Toivotaan, että metsä on jatkossakin yhtä antelias ja suojelukset kunnossa. Saa nähdä mitä kaikkea Myytin kanssa saadaan vielä aikaan ja millaisia hetkiä saadaan yhdessä vielä jakaa. Tarinahan on vasta alussa.
Lämmin kiitos tästä saavutuksesta Anna-Kaisalle, Sepolle, koetuomareille, maasto-oppaille sekä lastenhoitajille. Ilman teitä tämä ei olisi onnistunut.
Teksti: Susanna Kinnunen
(Julkaistu Laika lehdessä)
