Kesäkuunn alussa elin muistoissa ja kymmenen vuoden silmänräpäyksessä. Silloin ei vielä voinut aavistaakaan millainen kesä olikaan tulossa pelkästään auringon ja lämmön osalta.
Voin kertoa että nautin, ihan jokaisesta helteisen auringon täyttämästä päivästä. Kyllä se on vaan ihan toienlaista elo kun talvi on talvi ja etenkin kesä on kesä! Ja millainen kesä vielä.
Oikea käärmeiden ja lohikäärmeen kesä.
Kesä joka valmisteli ottamaan monenlaista yllätystä.
Vuosi sitten olin kävellyt soita ristiin rastiin ihastuakseni niihin lopullisesti oli tämä kesä käärmeineen ja helteineen aivan toisenlainen.
Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen kun selvisi, että monen vuoden pohdinnan ja etsimisen jälkeen meille olisi elokuussa tuleva uusi perheenjäsen käyttölinjaisen kultaisennoutajan Ilon muodossa. Ilo matkusti meille Tanskasta.
Ensimmäinen ajatus rotuun tuli ajatuksesta saada nuorimmalle tyttärelle kaveri, sellainen joka soveltuisi myös metsästykseen. Sekä tämän lisäksi olisi mahdollisesti ohjaaja pari tulevaisuudessa itselleni nykyisessä työssäni kehitysvammaisten asumisyksikössä.
Olen haaveillut koira-avusteisesta ohjaustyöstä ja kuin ihmeen kaupalla Sosiaalipedagokiseen koiratoimintaan valmentava koulu olikin alkamassa Joensuussa.
Pari viikkoa Ilon tultua meille matkasimme soveltuvuustestiin ja läpäisimme sen. Nyt odotamme innolla marraskuussa alkavaa koulua ja etenkin sitä mitä se tuo tullessaan!
Nykyinen kotimme on ollut myynnissä reilun vuoden. Myynnin syynä on ollut päästä rakentamaan loppuiän kotia toiseen paikkaan joka on sijainniltaan syrjemmässä kuin missä olemme aikaisemmin asuneet.
Nyt olemme me ja koko Soidinahon poppoo melkoisen muutoksen kourissa. Pahvilaatikko tetris tiivistyy lopulta muuttoon ja aikanaan uuden kodin rakentamiseen.
Vaikka edessä on miltei ihmistä isompi urakka on koko prosessi ollut erittäin kasvattava ja voimauttava. Nyt on hyvä hetki käydä kaikki läpi niin henkisesti kuin materiaalisesti ja valita mitä ottaa mukaansa uudessa elossa ja mitä jättää pois matkasta kiittäen kaikesta siitä mitä oli ja mikä jäi taakse.
Muuton ja pentujen vuoksi (Ninnille ja Saagalle tulossa pennut) perinteinen syksy metsässä on saanut uudenlaiset kasvot, mutta on vain ajateltava kuinka tänä syksynä näin ja ensi vuonna uusin ajatuksin syksyyn.
Syksyä on toki jäljellä, mutta katsotaan sitten myöhemmin mitä se toi tullessaan vai toiko mitään. Nyt vain katse luottavaisesti kohti tulevaisuutta.
Unelmat alkavat muuttua todeksi vaikka nipistäisin itseäni käsivarresta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti