Olisi kunnia matkata hetki kotkan siivellä. Katsella korkeuksista alas, tuulen aallolla ratsastaen. Laskeutua alas ja nousta siitä korkeuksiin. Liidellä pitkin taivaan kaaren kantta, liidellä ja kaarrella. Etsiä paikka korkealta josta katsella kaus että näkisi lähelle. Silmäillä terävällä katsella ja nähdä pienen pienikin liike havaiten kuinka se on merkityksetön suurempien kokonaisuuksien rinnalla. Yhtä tärkeä se kuitenkin on, niin pieni kuin myös suuri.
Ei ottanut kotka siivelleen, mutta hetken saimme katsella sen lentelyä kumppaninsa kanssa kunnes se otti sopivan tuulen pyörteen siipensä alle ja liiteli toisaalle. Uljas lintu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti